(anime-elokuva vuodelta 1978)
King Fang on Japanin Hokkaidoon sijoittuva kertomus pentuna kesytetystä Taki-koirasudesta, jota susijuuret kutsuvat takaisin metsiin. Takin ja alueen pelätyn ihmissyöjäkarhun tiet risteävät moneen kertaan verisellä tavalla, joten Taki haluaa kostaa. Susiluonne ja väärinkäsitykset erottavat Takin ja rakkaan Sanae-tytön. Elettyään jonkin aikaa villinä susilauman johtajana Taki joutuu vangituksi ja päätyy eläintaistelunäytösten hurjaksi tappelusudeksi. Mielikuvat tappajakarhusta eivät silti jätä Takia rauhaan. Se karkaa vankeudestaan ja matkaa halki maan takaisin Sanaen luokse. Myrskyn yltyessä seuraa viimeinen välienselvittely tappajakarhun kanssa.
VHS-julkaisu: Japani
Kuvagalleria 1
Kuvagalleria 2
Kuvagalleria 3
Kuvagalleria 4
Kuvagalleria 5
Kuvagalleria 6
Kuvagalleria 7
Elokuva alkaa erään susiuroksen paetessa palavasta sirkuksesta (?). Metsässä susi kohtaa kesyn, karanneen koiranartun ja ystävystyy tämän kanssa. Susi ja koira saavat pian pentuja, mutta koiraemo joutuu palaamaan ihmisten luokse. Niin susi-isästä tulee yksinhuoltaja. Susi opettaa pentujansa tappelemaan mungoa (tai jotain pientä kärppämäistä eläintä) vastaan. Muut pennut ottavat kukin vuorollaan mungolta turpiinsa, mutta lopulta punaturkkinen, kaikista kiukkuisin pentu onnistuu tappamaan mungon.
Juostessaan metsässä suojaan alkavan myrskyn alta susiperhe kohtaa jättiläismäisen, yksisilmäisen karhun. Susi-isä yrittää puolustaa pentujaan, mutta karhu tappaa sekä suden että melkein kaikki pennut. Punaturkkisen pennun onnistuu paeta. Karhu jahtaa sitä joen yllä olevalle kallionkielekkeelle. Punaturkkinen pentu putoaa alas veteen.
Seuraavana päivänä joukko ihmisiä kulkee metsässä metsästyskoiransa kanssa. (AN: Voisin vaikka vannoa, että huudellessaan (etsiessään?) jotakuta he huutavat "Jaakkoa". O_o) He tulevat vesiputouksen luo, jolloin koira havaitsee vastarannalla jotakin. Koira kantaa punaturkkisen, henkitoreissaan makaavan pennun ihmisten luokse. Toinen miehistä katsoo pennun hampaita ja (AN: Oletettavasti, koska Susikoira-kirjassa on ihan samanlainen kohtaus.) toteaa niiden olevan valkoiset. Pennussa on siis koiran verta.
Ihmisten taloon kuljetettu punaturkkinen pentu ärisee laatikossaan kaikille, kunnes talon ~ 10-vuotias Sanae-tyttö lähestyy sitä. Pentu hyväksyy Sanaen kosketuksen. Sanae nimeää pennun Takiksi löytöpaikan mukaan, sillä 'taki' tarkoittaa vesiputousta. Takista tulee Sanaen koira. Vuodenajat kuluvat, ja Taki kasvaa aikuisen kokoiseksi. Eräänä iltana maatessaan takkatulen lämmössä Taki kuulee kaukaa suden ulvontaa. Muistot susiperheestä ja tappajakarhusta palaavat välähdyksinä sen mieleen.
Myöhemmin Taki otetaan mukaan kylän miesten yhteiselle metsästysreissulle. Metsästyskoirat haukkuvat jäniksiä, kunnes näkyviin ilmestyy kettu. Koiralaumaa syöksyy ketun perään, mutta Taki - sudenvaistojaan kuunnellen - kiertää toista kautta ketun edelle. Taki tappaa ketun ja puolustaa saalistaan paikalle saapuvilta metsästyskoirilta. Koirat käyvät Takin kimppuun. Taki tappaa kaikki koirat mutta haavoittuu itsekin pahasti. Taki viedään kotiin toipumaan, sillä (ilmeisesti) sen veriteko oli omistajan mielestä oikeutettu.
Pian kyläläisten kotieläimiä alkaa kadota saalistajan suihin. Kylän miehet syyttävät ja uhkailevat Takia, joten Taki joutuu muuttamaan Sanaen kodista kauempana metsässä asuvan Isoisän ja tämän pojan luokse. Kuullessaan jälleen suden ulvontaa Taki karkaa ja kohtaa metsässä harmaan naarassuden, joka johdattaa Takin susilauman pariin. Lauman johtaja on Akamimi/Punakorva, Takin selviytynyt pentueveli. Taki haastaa ja voittaa veljensä taistelussa mutta jättää tämän eloon. Takista tulee lauman uusi johtaja, ja harmaasta naarasssudesta sen puoliso. Taki ja naarassusi saavat kolme pentua. Oikea syyllinen tapettuihin kotieläimiin on ollut tämä susilauma. Lauma jatkaa rikollista toimintaansa, mutta Taki itse ei koske ihmisen eläimiin.
Kyläläiset virittävät metsiin karhunrautoja. Harmaa naarassusi tavoittelee syötiksi asetettua jänistä ja jää kiinni takakoivestaan. Huomatessaan puolisonsa puuttuvan kotiluolalta Taki lähtee etsimään tätä. Se löytää naarassuden mutta jää itsekin kiinni karhunrautaan. Juuri silloin tappajakarhu Gon yllättää ansaan jääneet sudet. Raudoista huolimatta Taki taistelee karhua vastaan ja onnistuu karkottamaan sen. Takin puoliso kuitenkin menehtyy karhun kynsiin.
Myöhemmin kylän miehet palaavat katsomaan ansarautojaan. He näkevät karhun jäljet lumessa ja ilmeisesti päättelevät henkiin jääneen Takin olevan todellinen taistelija. Taki vangitaan häkkiin ja lähetetään toiseen kaupunkiin taistelukoiraksi. Näillä areenoilla se kohtaa karhuja, härkiä ja muita villipetoja - ja voittaa ne kaikki. Eräänä päivänä Takia ikävöivä Sanae huomaa sanomalehdessä jotain merkittävää. (AN: En tiedä, mitä siinä lukee, mutta ajattelin, että juuri siinä kohdassa puhuttaisiiin Takista King Fangina.)
Taki karkaa häkistään ja aloittaa vaelluksen kohti kotia. Osan matkasta se juoksee, osan taas liftaa auton tai junan kyydissä. Pian se ilmaantuu uupuneena Sanaen talon oven taakse. Lopputapahtumia ennakoiva myrsky alkaa yltyä. Ilmeisesti kylän miehet ovat lähdössä metsästämään tappajakarhua. Karhu hyökkää heidän kimppuunsa. Näillä main näytetään myös takaumajakso, jossa sama tappajakarhu murtautuu ovesta läpi ja tappaa puolustuskyvyttömän äidin lapsineen. Käsittääkseni tämä tapaus johti siihen, ettei Isoisä enää halunnut metsästää. Ainakin tässä näytetään hämähäkinseitin peitossa olevaa haulikkoa, jonka Isoisä sitten ympäripuhuttuna poimii ja lähtee koiransa kanssa liikkeelle. Vähän myöhemmin kuolettavasti haavoittunut metsästyskoira palaa mökille Isoisä pojan luokse haulikko hampaissaan.
Kotiinsa Takin kanssa jäänyt Sanae ilmaantuu myös mökille. Poika ottaa Takin mukaansa ja lähtee itse metsään. Sanae jää yksin mökkiin. Myrsky yltyy entisestään. Hauras riippusilta hajoaa Isoisän pojan ja Takin alta, ja he putoavat veteen. Taki kiskoo pojan maalle. Samaan aikaan Sanae kuulee, että mökin ulko-ovea raavitaan. Ehkä hän odottaa Takia ja menee siksi avaamaan. Tappajakarhu Gon rysähtää oven läpi mökkiin. Karhu kiskoo Sanaen kaulahuivin irti ja heittää sen tuulen riepoteltavaksi. Mökki romahtaa Sanaen ja karhun päälle.
Sanaen kaulahuivi kulkeutuu myrskyssä Takin luokse. Taki juoksee huivi hampaissaan mökille ja kiskoo loukkaantuneen Sanaen esiin parrujen alta. Sitten Taki haistaa parrun kynnenjäljissä tappajakarhun. Se juoksee metsiin ja kutsuu ulvoen paikalle vanhaa laumaansa. Lauma löytyy. Samalla Taki näkee kolme nuorta sutta, jotka ovat sen omia pentuja. Taki johdattaa lauman karhun jäljille. Tappajakarhu ahdistelee parhaillaan yhtä metsästäjistä. Koirat piirittävät karhun ja hyökkäävät sen kimppuun. Haavoittunut metsästäjä saa näin tilaisuuden ampua koiriin keskittyvän tappajakarhun. Karhu kaatuu kuolleena/puolikuolleena maahan, jolloin Taki hyppää kiinni sen kurkkuun saaden näin kostonsa.
Metsästäjä kiittelee Takia, mutta Taki murisee eikä suostu lähtemään enää ihmisen mukaan. Sen olisi nyt huolehdittava susilaumastaan. Taki ja suden katoavat metsiin. Myöhemmin Sanae ja muut ihmiset vievät kukkia Isoisälle pystytetyn haudan luokse.
Elokuva näyttää minusta samaan aikaan huonosti piirretyltä ja virkistävällä tavalla erikoiselta. Opin pitämään siitä. Animointi sen sijaan on aika kankeaa ja välistä näyttää oikein puuttuvan liikefreimejä. Vähän kuin Weedissä, mutta näin käsinpiirretyltä näyttävässä animaatiossa minun on paljon helpompi hyväksyä se. Lisäksi animoituihin hahmoihin on jätetty paljon 'mangakuvamaisia' viivoituksia, jotka väreilevät ajassa. Ehkä se on oikea tyylikeino, vaikka tuokin mieleeni enemmän keskeneräisyyden ja halpisanimaatiot. Taustat ovat kuitenkin kauniita vesivärimaalauksia.
Elokuvan koiraeläimet poikkeavat ulkonäöltään Gingan koirista. Sekin vaati tottumista. Nämä koirat ja sudet ovat laihoja, korkeita ja kapeita. Taki itse näyttää välillä enemmän ketulta kuin koirasudelta. Tykkäsinkin eniten takaviistosta näytettävistä kohtauksista, koska koiraeläinten ruumiinrakenne on kauniisti kuvattu. Naamakuvissa minua eniten hätkähdyttivät Takin silmät. Ne eivät ole animelle tyypilliset suuret valopilkkusilmät vaan kylmät ja kovat, kuin täytetyn ketun lasisilmät. Sitä enemmän liikutuin yhdestä kohtauksesta, jossa Takin silmiin on kuin onkin luotu surullinen ja kaipaava ilme.
Hienoja taisteluliikkeitä elokuvasta ei mainittavasti löytynyt. Usein iskuhetkellä näytetään sivullisia tai lentävää verta. Sitä saattaa seurata lähikuva kiinnipurreesta koirasuden kuonosta. Taistellessaan metsästyskoiria vastaan Taki kuitenkin käyttää minusta aika erikoiselta näyttävää keinoa: se tarttuu erästä koiraa kurkusta ja paiskoo sitä edessään maahan vasemmalle ja oikealle.
King Fangin musiikki on enemmän tunnelma- kuin teemamusiikkia. Siis sellaista, joka ei erikseen hyppää esille tietyissä tilanteissa vaan kulkee koko elokuvan ajan omalla paikallaan taustalla. Siksi se erottuva, yksinkertainen laulettu kappale varmaan tekikin niin suuren vaikutuksen. Yleisesti musiikit toivat mieleeni monet GNG:n rauhallisemmat orkesterikappaleet.
Mitä pitemmälle elokuvaa katsoin, sitä vähemmän King Fang tuntui GNG:mäiseltä ennakko-odotuksistani huolimatta. Ensinnäkin koiraeläimet eivät puhu. Voi olla, etteivät ne edes ajattele kovin ihmismielimäisesti. Tämän selvittämiseksi olisi kieltämättä hyvä ymmärtää kertojan osuudet. Takia ajaa eteenpäin halu kostaa tappajakarhulle, mutta luulen, että Takin kostonhimo on enemmän epämääräinen tunne kuin selkeä suunnitelma.
Lisäksi elokuva on selvästi Takin oma elokuva. Muut hahmot esitellään aina suhteessa Takin olemiseen tai tekemisiin. Edes karhunmetsästys ei ole mitenkään merkittävin asia tarinan tapahtumissa. Pääpaino on paremminkin Takin ja Sanaen ystävyydessä ja Takin tasapainoilussa lemmikin ja villin välillä. Lopun sudet vs. karhu vaikuttaa minusta muiden susien kannalta hetken mielijohteesta tapahtuvalta taistelulta. Taki ulvaisee ja vanha lauma seuraa sitä karhun luokse. Luultavasti siksi, että he pitävät Takia johtajanaan.
Minusta oli kieltämättä outoa, miten vähän kyläläiset antoivat ihmissyöjäkarhun vaikuttaa elämäänsä. Voisi luulla, että he olisivat peloissaan, kouluttaisivat karhukoira-armeijaa ja yrittäisivät ensisijaisesti hävittää tämän kaamean uhkan. Vaan ei...ihmissyöjäkarhulla ei ollut samanlaista vaikutusvaltaa kuin Akakabutolla, vaikka se ilmestyikin välillä paikalle pahimpana mahdollisena hetkenä.
Minä uskon, että useimmat koiraeläinanimaatioiden ystävät pitäisivät King Fangista. GNG:n ihmismäiset urhoollisuus- ja uhraustumisteemat siitä tosin puuttuvat, mutta Takin vaiheet muistuttavat paljon esimerkiksi Erämaan kutsun Buckin tarinaa. Lisäksi harvinainen tytön ja koirasuden suhde tuottaa heti lisäpisteitä, jos ajattelen King Fangia koiraelokuvana.