Elämänkertamaisuus on ominaista etenkin japanilaisille koiraelokuville. Tarina alkaa usein koiranpennun syntymästä, ja pennun kasvaessa selviää, millä tavoin tämä aivan tavalliselta vaikuttava koira on oman elokuvansa arvoinen. Hachi viettää iltansa asemalla odotellen, Quill toimii isäntänsä opaskoirana ja Shiro ui päivittäin merenlahden yli tapaamaan ystäväänsä. Skip, Harasu ja Marimo taas ovat erikoisia olemalla "vain" rakkaita perhekoiria, joilla on silti suuri vaikutus isäntäperheidensä elämään.
Koiran elämänkertaelokuva hyppää lähellä loppuaan aikaan, jolloin koirasta on tullut vanha ja heikkokuntoinen. Tästä huolimatta se jatkaa urheasti tehtäväänsä, jolle on elämänsä ajan omistautunut. Elokuvassa Sayonara, Kuro koiran ihmisystävät vuorostaan pysyvät uskollisina loppuun asti ja suovat Kurolle arvokkaan vanhuuden. Hyvästijättöjen aika on riipaiseva kokemus, vaikka siihen olisi osannutkin ennalta varautua.
Useimmilla tämän tyypin elokuvien koirahahmoilla on ollut vastineensa tosielämässä.
Seuraavaksi: Kylmän pohjoisen koirat ⇨